Viime viikko oli harmaa, nyt paistaa aurinko

Syntymäpäiväni toi syksyn Madridiin. Täällä sataa tihuutti tasaisesti koko viime viikon, sen jälkeen kun ensimmäiset tipat tippuivat taivaalta toissa viikonloppuna. Kuukauden porotuksen jälkeen oli vaikea uskoa, että nestepisarat olivat todella sadetta. Viime viikon aikana sadekin kävi arkipäiväiseksi ja lämpötilat tippuivat niin, että minulla oli välillä kylmä pitkässä takissa ja villasäärystimissä. Ystäväni poloinen Barcelonasta saapui kyläilemään viikoksi ja oli pakannut mukaansa lähes pelkkiä kesähepeneitä. Vaatevarastoa täytyi hieman täydentää.. Nyt kuitenkin maanantai aamupäivällä näyttää, että kesä on tehnyt comebackin. Intiaanikesä on kuulemma ihan yleisesti tunnustettu ilmiö, joka saapuu tänne aina syyskuun lopussa. Vaikka olenkin pitkin blogia valitellut kuumutta, viime viikon kylmän kauden säikäyttämänä en pistäisis kesän jatkumoa pahakseni ollenkaan.

Viime viikko oli kaikin puolin erittäin intensiivinen. Töissä suurin osa ajasta kului taiteiden yön ja CIMO-päivän valmisteluun ja päivät venyivät pitkiksi. Siinä sivussa juhlittiin synttäreitäni ja käytiin avaamassa Alvar Aalto -näyttely. Olin esimerkiksi perjantai-iltana töistä kotiin raahustaessani niin väsynyt, että puhuminen tuotti vaikeuksia. Koetimme Jennin kanssa katsoa elokuvaa, mutta nukahdin jo alkutekstien aikana.

Lauantaina tapahtunut taiteiden yö oli minulle merkittävä. Se oli ensimmäinen Instituutin tapahtuma, jonka järjestämisessä olen ollut mukana, ja nähdä kuinka hyvin kaikki onnistui valoi minuun uskoa siitä, että työ jota teemme on todella merkittävää.

Olimme siis pohjoismaalaisten suurlähetystöjen kanssa järjestäneet dramatisoiduun dekkarinovellin illan, jossa nuoret näyttelijät teatteri Replikasta tulkitsivat otteita espanjaksi käännetystä pohjoismaalaisen dekkarikirjallisuuden antologiasta. Instituutille jäi päävastuu tapahtuman järjestämisestä, ja me todellakin teimme kaiken itse - esiintymistilan lavastamisesta lähtien. Viime torstain ja perjantain työpäivät roikuin reilu 3-metrisen salin katossa ripustelemassa mustia verhoja ja kynttilälyhtyjä, rautakaupassakin piti välillä kipaista kun mutterit ja ruuvit loppuivat kesken. Saimme norjalaiselta Lohineuvostolta lahjoituksena lähes 8 kiloa kylmäsavulohta, joista askartelimme Väinämöisen napeille kanapeita.

Kun suuri päivä lauantai koetti, kaikki olivat hermostuneita. Minua lähinnä jännitti, tulisiko tapahtumaan ketään, sillä minulla oli vastuu kutsujen lähettämisestä. Huoleni osoittautui täysin turhaksi, sillä väkeä alkoi virtaamaan Instituutin tiloihin jo paljon ennen ilmoitettua alkamisajankohtaa klo 22:ta. Sali oli lopulta niin täynnä, etteivät kaikki halukkaat mahtuneet sisälle. Reilun tunnin kestavä esitys järjestettiin toisen kerran klo 24, jolloin väkeä oli vähemmän, muttei kuitenkaan niin että seinät olisivat kaikuneet. Saimme runsaasti kehuja järjestelyistä, jopa salin dekoraatiosta, ja ihmiset vaikuttivat olevan kaikin puolin tyytyväisiä.

Minä olin erityisen otettu siitä, kuinka paljon espanjalaisia oli paikalla. Pohjoismaalainen dekkarikirjallisuus on aallonharjalla. Kun laskeutuu metrotunneliin, on lähes joka toisella matkalukemisenaan Stieg Larssonin Los hombres que no amaban a las mujeres eli Miehet, jotka vihaavat naisia. Minulla on lauantain jälkeen itsevarmempi olo lähteä järjestämään seuraavaa tapahtumaa kun tiedän, että kiinnostusta meitä pohjolaisia kohtaan on.

Seuraava järjestämämme tapahtuma onkin sitten jo heti huomenna täällä Universidad Complutenses tiloissa, jossa tällä hetkellä sijaitsen. Suomen Madridin instituutilla on yhteistyösopimus Complutensen yliopiston kanssa, ja meillä on täällä tämä toimisto, josta nyt kirjoitan. Yhteistyösopimukseen kuuluu, että saamme käyttää Complutensen tiloja ja laitteita veloituksesta ja äskettäin kävin tarkastamassa salin, johon huomenna saapuu eri alojen asiantuntijoita kertomaan opiskelu- ja työharjoittelumahdollisuuksista Suomessa. CIMOsta tilaisuuteen saapuu Jaana Mutanen. Sali on melko pieni, ainakin jos ottaa huomioon markkinoinnin, jota olemme tapahtuman eteen tehneet: 77 paikkainen sali vs. noin 2000 liikenteeseen lähtenyttä flyeria plus julisteita ympäri kaupunkia. Ajankohta tapahtumalle on hieman haastava, sillä lukukausi alkaa vasta lokakuun alussa. Jännittävää nähdä, montako ihmistä saapuu paikalle.

Satunnaisia otteita viime aikojen tapahtumista: mahtavat yllätysbileet, jotka Jenni ja kämppikseni olivat järjestäneet synttäreideni kunniaksi. Ilmapalloin koristeltu keittiö ja kakkukahvit odottamassa kun tulin töistä kotiin ja myöhemmin rapuillallinen a la Jenni ja mojitoja a la Julian. Jää varmasti pysyvästi muistini lokeroon "Mukavimpia synttärimuistoja" - en ole koskaan ollut itse hyvä järjestämään bileitä.

Viime torstaina juhlittiin Alvar Aalto -huonekalunäyttelyn avajaisia Museo de las Artes Decorativas -museossa. Paikalla oli hyvä edustus suomalaisia, ja olenkin huomannut, että pientä henkilökohtaista verkostoitumista tapahtunuu pikkuhiljaa, varsinkin tämänlaisten tapahtumien myötä. Suurlähetystön ja Finpron väki alkaa käydä tutuiksi, heidän kanssaan Instituutti tekee runsaasti yhteistyötä. Itse näyttelyn avasi Alvar Aalto -säätiön johtaja professori Markku Lahti esitelmällä AA:n elämästä ja työstä. Itse näyttely oli melko pieni, ja käsitti lähinnä kansallisikonimme tuoleja, valaisimia ja muutaman lasiesineen.

Taas täytyy todeta, kuinka kiehtovaa on, kun itselle jokapäiväinen, kuten Alvar Aallon muotoilu, muuntuu eksoottiseksi kun se erotetaan omasta ympäristöstään. Torstaina avautunut näyttely on esimakua marraskuun Mes del Diseño suurtapahtumalle, jossa on mukana 9 suomalaista näyttelyä plus runsaasti muuta oheisohjelmaa (sanokaa, jos toistelen itseäni liikaa). Minun pitäisi nyt ryhtyä etsimään esityspaikkaa eräälle suomalais-espanjalaiselle teatteriproduktiolle. Kummallinen sattuma, että satuin eilen sunnuntaikävelyllämme Retirossa törmäämään tuottajaan, joka on töissä siinä teatterissa, jossa samaista esitystä on esitetty nyt syyskuun alussa. Hän kehui sitä kovasti ja kutsui minut huomiseen Bonnie ja Clyde -näytelmän ensi-iltaan. Taidanpa mennä niin pääsee taas hieman lisää verkostoitumaan.

Nyt siirryn töiden pariin,
Besos: Anniina