Joku on ehkä huomannut, että blogin ulkomuoto on uudistunut. Tästä kiitos kuuluu venezuelalaiselle vieraallemme Jorgelle joka on, kaiken muun lomassa, graafinen suunnittelija. Mies on tehnyt minulle ja muille tämän talon asukkaille niin paljon palveluksia pitkin viikkoa, että kun hän kymmenettä kertaa pyysi nähdä blogini, myönnyin ja annoin hänelle osoitteen. "Tehdäänpäs tästä hieman kauniimpi" hän totesi siltä istumalta ja ryhtyi koodaamaan. Seuraavan kerran kun vilkaisin tietokoneen ruutua, oli blogini muuttunut vihreäksi.

Torstain venezuelalainen illallinen oli mahtava ja kaiken lisäksi täysin kasvissyöjälle soveltuva. Tässä pieni maistianen:



Kaikesta kuuluu kiittäminen kahta mainiota kokkiamme:


Daniela


Jorge, huomatkaa valkoinen kokinpaita

Eilisen lauantaipäivän vietimme Jorgen ja hänen costaricalaisen serkkutyttönsä kanssa Toledossa, joka on Espanjan entinen pääkaupunki. Pieni linnoitus ei-kaukana-Madridista, jota ovat ammoisina aikoina asuttaneet niin kristityt, juutalaiset kuin arabitkin. Päällimmäisenä reissusta jäi mieleen Rambon veitsi, jonka olisi saanut omakseen 200 eurolla. Tämä siis löytyi matkamuistoja myyvästä kaupasta. Olisimme tahtoneet ottaa Rambon veitsestä kuvan, mutta meiltä evättiin lupa.

Toledon vanha kaupunki on mäen päällä oleva tiiviisti rakennettu linnoitus, jota muurit yhä ympyröivät. Joko kaupungin kapeat kadut rakennettiin muinoin sokkeloiseksi viholliseneksyttämistarkoitukella tai sitten kartanpiirtäjä on pistellyt omiaan paikalliseen turistikarttaan, sillä vietimme suurimman osan ajastamme täysin eksyksissä. En tiedä kumpi oli virallinen aallonpohja: se että päädyimme parkkihalliin kun luulimme menevämme museoon vai se, että vietimme kaksi tuntia etsien terassia, jolla syödä voileipä ja päädyimme yhä uudestaan samoilla kaduille. Kun pyysimme jotakuta näyttämään meille sijaintimme kartasta, olimme täysin eri paikassa kuin tahdoimme.

Ne monumentit joihin sattumalta onnistuimme törmäämään, esimerkiksi maalari El Grecon kotimuseo, olivat poikkeuksetta suljettu remontin vuoksi. Lopulta olimme niin väsyneitä ja pyörällä päästämme, että tahdoimme vain ulos labyrintista. Vanhaan kaupunkiin menee piiitkät rullaportaat, jotka säästävät tulijan jyrkältä nousulta. Me neropatit missasimme tullessamme tietenkin myös nämä portaat, ja kun olimme lähdössä, ainoa toiveemme oli päästä kaupungista alas rullaportaita pitkin. Seurasimme kylttejä, jotka osoittivat portaiden sijainnin, mutta jokin meni taas vikaan. Vihdoin kysyimme poliisilta neuvoa ja hän - tätä en liioittele - vastasi meille matemaattisella yhtälöllä! Ensin hän halusi tietää, etsimmekö rullaportaiden ylä- vai alapäätä, ja sitten hän puhui. Minulta meni yksityiskohdat ohi, mutta vastaus kuuluui jotenkin näin: Sijaitsemme tällä hetkellä eräänlaisen suorakulmaisen kolmion kateetin kohdalla, ja päästäksenne rullaportaisiin, teidän täytyy löytää kolmion hypotenuusa, jonka saa selville, kun xxxx....

Meidän matikkapäämme ei riittänyt löytämään rullaportaita - sen kummemmin ylä- kuin alapäätäkään. Lähdin kuitenkin kotiin sitä tietoa viisaampana, että Gladiator-elokuvassa Russel Crowen tulkitsema päähenkilö on kotoisin Toledosta, ja hänen gladiator-nimensä on "Espanjalainen". Tämä oli itse asiassa jo toinen visiittini kyseiseen kaupunkiin. Viimeksi kaikki näkemäni ovet olivat yhtä suljettuja kuin nytkin, mutta silloin se johtui siitä, että oli joulun jälkeinen pyhäpäivä. Toledo säilynee mielessäni ikuisena mysteerinä.

Tässä kuvassa en vielä tiennyt, mitkä seikkailut meitä odottavatkaan:



Tässä taas tyytyväinen mies terassilla hiellä ja tuskalla ansaitun voileivän jälkeen:



Nyt lataamaan akkuja tulevaa työviikkoa varten.

Anniina