Jatketaan ruokalinjalla: tässä eräs kaunis päivä, kotiin töistä tullessani, alaovella vastaan puhisi vihainen kämppis. Joku oli jättänyt mädäntyneen vesimelonin keittiön lattialle, josta se oli levinnyt ympäriinsä sotkien paikat tahmealla nesteellä. Tunsin sisälläni pistoksen, mutta tyydyin vain mutisemaan jotain siitä, kuinka kaoottinen asuntomme on tällä hetkellä kun ihmiset tekevät muuttoa.
Kun kanssa-asukki tuli jonkun ajan päästä takaisin kotiin, minun oli pakko tunnustaa: Syyllinen melonionnettomuuteen olin minä. Tai siis, osasyyllinen. Joku muu oli jättänyt mädäntyvän vesimelonin jääkaappiin, josta se oli valunut alahyllylle ruokien päälle. Nostin sen aamulla pois ja laitoin muovipussiin, vakaana aikomuksenani viedä se ulos roskikseen, mutta tietenkin se unohtui. Jordan näytti käsillään haluavansa kuristaa minut, mutta hillitsi kuitenkin itsensä.
Jääkaapistamme - tai siis niistä kahdesta - löytyy muutenkin epäilyttäviä asioita jotka kai joskus olivat ruokaa. Samoin vessasta, jonka jaoin virallisesti viime viikonloppuna pois muuttaneen Alvariton kanssa, löytyy ties mitä. En aio mennä yksityiskohtiin. Sotkua ja vuosien mittaan kertynyttä romua on niin paljon, ettei tiedä mistä aloittaisi siivoamisen. Ison kimppakämpän ongelma on se, että hylkytavaraa kertyy ilman että kukaan tietää sen olevan hylättyä. Eilen vedin muovipussin käteen ja tyhjensin kaiken, mitä vessasta irtosi. Roskaa syntyi noin 3 muovipussillista, mukana mm. 3 lähes täyttä partavesipulloa, kuumemittari, kahmalokaupalla särkylääkkeitä, etc., etc. Saman tein jääkaapille. Tuntui kauhealta heittää niin paljon tavaraa roskiin, mutta joskus se on pakko tehdä. Raahasin säkit ulos talomme eteen johon roskapönttö tuodaan aina iltaisin - Espanjassa on sakkojen uhalla kielletty roskien ulosvieminen päiväsaikaan - ja jätin ne ylitsepursuilevan säiliön viereen. Tämän jälkeen luikin takaisin sisään kuin luimisteleva koira.
Tästä päästäänkin yhteen lempiaiheeseeni, joka on kierrätys. Tässä maassa jätettä tuotetan paljon, eikä sitä piiloteta yhtä hyvin kuin Suomessa. Minä en tahtoisi kantaa korttani tähän jätekekoon. Espanjassa laki velvoittaa kierrättämään: sekajätesäiliön väärinkäytöstä voi rapsahtaa 700 euron sakot, mutta harva ottaa tätä uhkavaatimusta tosissaan. Minua hämmästyttää se, miten välinpitämättömästi kierrätykseen suhtaudutaan, vaikka kierrätyspisteitäkin löytyy 200 m välein (tähänkin laki ilmeisesti velvoittaa). Täällä päin kerätään hyötyjätettä värikoodeittain niin, että paperi ja kartonki menevät siniseen säiliöön, lasi vihreään ja keltaiseen säiliöön kerätään muovi, pienmetalli seka mehu- ja maitopurkit. Varsinkin muovi- ja tölkkiroskaa kertyy aimo kasa kun panttijärjestelmää ei tunneta.
Olen nyt ottanut harteilleni, sekä kotona että työpaikalla, kierrätyksen ilosanoman levittämisen. Kaikki ovat lähes poikkeuksetta suhtautuneet ideaan positiivisesti, mutta käytännön toteutus vielä hieman ontuu. Toisaalta totuin jo Granadan aikoina noukkimaan esineitä roskiksesta ja sijoittelemaan niitä oikeisiin säiliöihin kun osaa asuintovereista ei olisi vähempää voinut kiinnostaa koko kierrätysoperaatio. Ehkä me kaikki opimme vähitellen. Itseäni kiinnostaa, miten muovi ja tölkit voidaan kierrättää samaan paikkaan. Osaisiko joku viisaampi valistaa?
Viime tiistaina oli muuten naapurustossamme Recogida - kerran kuussa järjestettävä huonekalukeräys, jolloin ihmiset saavat kantaa kadulle kaiken ylimääräisen tavaran. Hyvä idea varsinkin näin köyhän opiskelija/työharjoittelijan silmin. Hyvännäköistä tavaraa näytti olevan niin paljon, että pari korttelia kiertämällä sisustaisi varmaan yksiön.
Anniina
Ps. Blogissa tulee nyt olemaan vähän hiljaisempaa, kun nettiyhteys kotona on poikki. Palaan useammin asiaan, kunhan saamme operaattorin vaihdettua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti