Koska kuva kertoo enemmän...

...kuin tuhat sanaa, eikä minulla lähiaikoina ole ollut aikaa kirjoittaa edes sataa, liimaan tänne pari valokuvaa elämästäni Madridissa:

Tässä kuva toissa lauantailta. Aamulla herätessäni katumme oli muuttunut Havana Club -kaduksi. Salsaa, 50-luvun autoja ja tummaa rommia.



Tässä taas otos kakkukesteistä, jonka kämppikset + Jenni järjestivät synttäreideni kunniaksi:



Instituutilla ennen Alvar Aalto -näyttelyn avajaisia:

Kuva: Anne-Maria Saario


Noche en Blanco -taiteiden yö Instituutilla (kaikki kuvat Anne-Maria Saario). Saimme Pandalta lakritsia ja Norjalaiselta lohineuvostolta 8 kg kylmäsavulohta tarjottavaksi. Lohta jäi aika runsaasti yli, ja olenkin viimeiset 5 päivää nauttinut kylmäsavulohta erittäin suurina annoksina. Tunnen itsekin tuoksahtavani lohelle, ulkopuolisen nenään lemuan varmaan kalatehtaalle:



Teatteri Replikan nuoria taidokkaita näyttelijöitä oli ilo kuunnella... ja katsella!



Huomatkaa Suomen lipun värit rinnassa!



Koko tiimi kasassa. Taustalla työllä ja tuskalla askarreltu musta esiintymislava, joka parhaillaan odottaa alasrepimistä.



~~~~~~~~~~~~~~~~ ~~~~~~~~~~~~~~~

Kohta lähden graafikko-Annen läksijäisiä viettämään. Ensin tahdon kuitenkin nauttia hetken tästä viikon ensimmäisestä rauhallisesta hetkestä (nyt on torstai!). Meillä on taas casting eli uuden kämppiksen etsintä meneillään, ja olen joka päivä töiden jälkeen tullut kotiin niin, että haastatteluvihkon on saanut ottaa samantien kauniiseen käteen kun ovikello alkaa jo pirisemään. Äsken minulle soitti pieni ja jäntevä ammattisotilas, joka kävi katsomassa asuntoa maanantaina. Tämä oli jo toinen kerta kun hän soittaa perään. En ymmärrä, miksi hän niin tulenpalavasti haluaa muuttaa kanssamme. Vielä vähemmän koska silloin kun hän kävi esittelyssä, Lucialla oli kylässä venäläinen punkkari ja kaksi koiraa, josta toinen pissasi vessan lattialle. Minun on h y v i n vaikea kuvitella ammattisotilasta tähän huusholliin...

Hasta luego,
Anniina