Matkakuumetta!

Olen viettänyt viimeiset 48 h kantaen pahvilaatikoita taloni ullakolle, siivoten ja tehden muita viime hetken järjestelyjä. Yöunet ovat jääneet vähälle, ja onpa minulle jopa noussut lievä kuume kahtena edellisenä iltana. Enpä olisi arvannut, että matkakuume voi kirjaimellisesti nostaa ruumiinlämpöä.

On huomattavasti helpompaa lähteä ulkomaille kun on jo kerran aikaisemmin käynyt läpi tämän prosessin ja viime päiviin on liittynyt myös muistin kaivelua, eräänlaista menneisyyden uudelleen herättelyä. Minulla on esimerkiksi olemassa jo espanjalainen puhelinnumero. Vodafonen prepaid-kortti on levännyt kakkospuhelimessani (ikivanha Nokian halko, jonka paras ominaisuus on lämpömittari) jo vuoden päivät. Hiljattain latasin ja avasin tämän kännykän ja hämmennyin selailessani puhelinmuistiota: noin puolet tallentamistani nimistä ja numeroista vaikuttivat nyt täysin vieraalta. Kuka on Johannes espanjalaisen puhelinnumeron takana? Puhumattakaan henkilöstä nimeltä Sepulvedana. Noh, kai se on vaan niin että some friends are forever, some are just Erasmus. Omaa puhelinnumeroanikaan en enää muistanut eikä prepaid-kortilla voi soittaa Espanjan ulkopuolella, joten käytin salapoliisin taitojani ja selvitin numeroni vanhoja sähköpostiviestejä tutkimalla. Prepaid-liittymästä soittaminen on Espanjassa kallista, ja veikkaan omankin saldoni olevan tällä hetkellä nolla. Huomenna täytyy siis ensitöikseen etsiä Vodafonen liike ja pyytää una recarga, uudelleenlataus.

Mystisiä puhelinnumeroita enemmän päänvaivaa minulle on tuottanut Visa Electron -kortin unohtunut tunnusluku. Avasin taannoin vaihdossa ollessani käyttötilin Sampo Pankkiin, sillä se taitaa olla ainoa suomalainen pankki joka ei ainakaan toistaiseksi velota euromääräisistä automaattinostoista EU-alueella. Espanjassa käteinen on edelleen suosituin maksuväline - jopa vuokra maksetaan käteisellä - ja jos jokaisesta automaattinostosta täytyy maksaa prosentin, parin provisio, huomaa pian menettäneensä pitkän pennin.

Eilen tajusin yhtäkkiä, etten ole käyttänyt Sampo Pankin Electronia vuoteen eikä minulla ollut hajuakaan sen tunnusluvusta. Tänä aamuna pyöräilin siis lähimpään konttoriin ja ystävälliset virkailijat antoivat minun kokeilla erilaisia lukuyhdistelmiä maksupäättellä. Kahdeksan epäonnistuneen yrityksen jälkeen, kun maksupääte oli imaissut korttini kahdesti ja virkailija oli kahdesti avannut koneen ja onkinut korttini sieltä, päätin luovuttaa ja tilata uuden tunnusluvun.

Minun on nyt sinniteltävä noin ensi viikon puoliväliin ilman automaattinostoja - tai maksettava niistä toiselle pankille provisiot. Tilannetta mutkistaa se, että olen sopinut maksavani vuokran ja takuuvuokran heti saavuttuani. Ratkaisin tilanteen marssimalla partiokauppaan ja ostamalla rahavyön. Seuraavaksi nostin tukun käteistä jo täältä ja nyt toivon, ettei kukaan ryöstä minua. (Huom! Edellistä EI suositella kokeiltavaksi kotona!)

Partiokaupasta tarttui mukaan myös kauan havittelemani kuumavesipullo, joka saattaa tuntua naurettavalta matkatavaralta nyt kun Madridissa on keskimäärin +35ºC, mutta luulenpa hankinnastani olevan paljonkin iloa koleina talviöinä. Granadassa, joka sijaitsee sentään Etelä-Espanjassa, nukuin marraskuusta tammikuuhun makuupussissa, joskus jopa pipo päässä. Näppärä puhelimeni ja sen näppärääkin näppärämpi lämpömittari osoitti useasti aamulla huoneen lämpötilaksi +13 astetta. Se oli niitä aikoja kun täytyi lähteä ULOS lämmittelemään, siellä sentään paistoi aurinko.

Alan olla valmis matkaan. Lufthansa, jolla lennän Helsingistä Frankfurtin kautta Madridiin, sallii ruumaan 20 kg tavaroita. Viime punnituksessa matkalaukkuni painoi 21 kg mutta olen tainnut livauttaa sinne jo jotain sen jälkeenkin. En tiedä kuinka sallivia saksalaiset ovat liikakilojen suhteen, mutta jotain vaatekappaleita aion vielä mukaani ottaa. Kunhan ei vain kävisi kuin sille amerikkalaiselle vaihto-oppilaalle, jolla oli niin paljon ylimääräistä tavaraa, että hän joutui pukemaan koko vaatearsenaalinsa päälle Atlantin ylityksen ajaksi. Lennot löysin muuten, ainakin minun mielestäni edullisesti (170e meno-paluu) täältä. Reittiin sisältyy tunnin vaihto Frankfurtissa, mikä on mielestäni jopa liian vähän, siitäkin syystä että oikeasti viihdyn lentokentillä. Lyhyestä vaihdosta johtuen en olisi myöskään yllättynyt, jos matkatavarani eivät ehtisi jatkolennolle.

Perillä olen huomenna jo puolenpäivän aikaan. Sauraavan kerran kirjoittelenkin siis Madridista, huimaa. ¡Hasta luego!

Anniina