Vettä on tipahdellut harmaalta taivaalta aamuyöstä saakka. Tämä on täydellinen päivä viettää sisätiloissa, pakata henkilökohtaiset tavarat pahvilaatikoihin ja viedä vintille. Syksy on muutoksen ja muuton aikaa, ja olen etsinyt syksyn merkkejä ympäristöstäni siitä lähtien kun siirryimme elokuuhun. Suomen suvi on vaan tänä vuonna ollut kovin avokätinen, eikä lämpimille kesäpäiville ole näkynyt loppua.
Minä olen omistanut tämän kesän maamme tuhansissa järvissä uiskentelulle (ihan kaikkia järviä en ehtinyt valloittaa: lopullinen saldoni on noin 5 järveä, pari jokea ja Perämeri), festareille (päällimmäisenä Sodankylän elokuvajuhlat, Ilosaarirock ja Faces-etnofestivaalit) ja kaikelle muulle mukavalle, minkä kesätyöt yleensä estävät. Tänä kesänä työntekoni on rajoittunut minimiin osittain olosuhteiden pakosta, osittain omasta tahdostani, ja tuntuu hassulta keskeyttää tämä elämästä nauttiminen ja lähteä matkaan kun kesä on kukkeimmillaan. Nyt kuitenkin ikkunasta avautuva elävä taulu, sade ja puissa loistavat pihlajanmarjat kertovat, ettei lähtö ole ehkä sittenkään hassumpi vaihtoehto.
Lähdetään liikkeelle perusasioista. Nyt on keskiviikko. Lauantaiaamuna klo 6:51 starttaa lentoni kohti Madridia, Espanjaa, jossa minun on tarkoitus viettää seuraavat 5 kuukautta yliopisto-opintoihini liittyvässä harjoittelussa Suomen Madridin tiede- ja kulttuuri-instituutissa. Olen haaveillut harjoittelusta kyseisessä instituutissa jo pidemmän aikaa, sillä se on ainoa tiedossani oleva taho, jossa yhdistyvät ne asiat, joiden opiskelemiselle olen pyhittänyt viimeiset viisi vuotta.
Jotta blogistani olisi hyötyä myös muille ulkomaille harjoitteluun pyrkiville, aion seuraavaksi kerrata hieman opintotaustaani ja harjoittelupaikan hakemiseen liittyviä kiemuroita. Jos olet siis esim. äitini tai joku muu muuten vain kuulumisistani kiinnostunut lukija, voit hyvällä omalla tunnolla skipata seuraavat 4 kappaletta. :)
Pääaineeni on yleinen kirjallisuustiede ja pitkänä sivuaineena luen espanjan kieltä ja kulttuuria. Lisäksi sivuainesoppaani kuuluu tiedotusoppia, taidehistoriaa, mediakulttuuria ja ripaus italian kieltä. Tästä kaikesta voin kiittää (tai kirota?) Tampereen yliopiston vapaata sivuaineoikeutta, jonka varjolla olen kahminut jo sen verran opintopisteitä, että voisin niiden puolesta olla valmis maisteri. Oman alan työkokemus ja se iso G kuitenkin vielä uupuvat, ja tulevan lukuvuoden pyhitän ensiksi mainitun kartuttamiselle. Viimeksi mainittua en ajatellut tässä blogissa kauheasti käsitellä.
Palasin tasan vuosi sitten Granadasta, Espanjasta, jossa vietin lukuvuoden 2007-2008 Erasmus-vaihdossa. Sieltä kotiuduttuani tunsin espanjan kielen taitoni olevan vihdoin niin kehittynyt, että päätin lähestyä Suomen Madridin tiede- ja kulttuuri-instituuttia harjoittelupaikan toivossa. CIMOlla on useita harjoitteluohjelmia, joihin haetaan pitkin vuotta, ja lähetinkin omat paperini syys-lokakuun haussa, jossa haettiin harjoittelijoita ulkomailla toimiviin suomalaisorganisaatioihin. Valinta ei tuolloin kohdistunut minuun.
Vuoden 2009 alussa minulle myönnettiin laitokseni harjoitteluapuraha, joka kattaa 2 kuukauden palkkakustannukset itsenäisesti etsittävässä harjoittelukohteessa. Minulle oli tuolloinkin itsestään selvää, että pyrin apurahan turvin Madridiin. Vastausta ei kuitenkaan heti kuulunut, ja ehdin myös lähestyä muita tahoja. Huomasin, että ilmainen työvoima kiinnostaa monia, ja olisinkin saanut harjoittelupaikan jopa ministeriötasolta Suomesta. Veri vetää kuitenkin kaukomaille, ja kun Madridista viimein tuli myöntävä vastaus, saivat muut hyvät vaihtoehdot jäädä.
Jotteivät asiat olisi järjestyneet liian helposti, Madridin instituutti esitti ehtona pestaamiselleni, että harjoittelu kestäisi vähintään neljä kuukautta. Muuten hyvä, mutta minulla oli rahoitus ainoastaan kahdeksi kuukaudeksi. Instituutti itse ei osallistu harjoittelijoiden palkkakustannuksiin. Asiaa tovin pähkäiltyäni minulle valkeni: Erasmus-harjoitteluapuraha! Tätä verrattain uutta apurahaa on mahdollista hyödyntää 3-6 kuukautta kestävässä ulkomaille kohdistuvassa harjoittelussa. Apurahan suuruus on harjoittelun kestosta riippumaton, tänä vuonna yhteensä 1500 euroa. Haku tapahtuu kaksi kertaa vuodessa, ja ainakin omassa yliopistossani apurahan saaminen on melko helppoa, sillä hakijamäärät eivät päätä huimaa. Itse osallistuin huhtikuun hakuun, jossa jaetaan apurahat syksyllä tapahtuviin harjoitteluihin, ja ei-niinkään-yllättäen sain myöntävän päätöksen. Madridin instituutille sopi mainiosti se, että jakaisin harjoitteluni rahoituksen laitoksen apurahan (2kk) ja Erasmus-apurahan (3kk) välillä. Homma oli siis sopimusten allekirjoittamista vaille valmis.
Sade näyttää laantuneen, ja pahvilaatikot nököttävät edelleen mielenosoituksellisesti nurkassa odottamassa täytettä. Taidan siis jättää lokin toistaiseksi ja ryhtyä pakkauspuuhiin. Pahana tapanani kun on jättää kaikki käytännön järjestelyt viime hetkeen. Nyt olen herännyt viimeisenä kahtena yönä päässäni jyskyttävään epäilykseen, etten ehdikään hoitaa kaikkea kuntoon ennen h-hekteä. Onneksi sentään paperisota vaikuttaisi tässä päässä olevan ohi ja uusi passikin lepää vierelläni.
Omnia mea mecum porto - kaiken kannan mukanani. Tämä vanha viisaus muistuu mieleen viimeistään siinä vaiheessa, kun täytyy muuttaa. Vuorossa on viimeinen, kammoksumani koitos ennen lähtöä eli pakkaaminen. Nyt pitäisi pakata 2 päivän aikana sekä asunto että matkalaukku. Yksiööni järjestyi näppärästi kaverin kautta alivuokralainen ja vuokraan asunnon kalustettuna, joten kaikkea tavaraa ei onneksi tarvitse kantaa pois siksi aikaa kun olen muilla mailla.
Ai niin! Reissuuni liittyy toinenkin sivujuonne, joka tosin tuntuu vielä niin kaukaiselta, etten osaa siitä paljon kertoa. Madridista selviydyttyäni minua nähkääs odottaa toinen työharjoittelupaikka Temucossa, Etelä-Chilessä. Tästä kuitenkin lisää tuonnempana.
Nyt laatikoiden kimppuun,
Anniina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti