Olo oli kuin Kultakutrilla

kun valitsin itselleni sänkyä jälleen uudesta hostellista. Istuin jokaisen päälle todetakseni, että yksi oli liian kova, toinen aivan liian joustava, kolmas liian lähellä vieruskaveria (Jospa hän vaikka kuorsaa?)... Ikkunasta kuului kukonlaulua kun rojautin rinkkani neljännen päälle, joka oli sopivasti kaikkea yllä mainituista, muttei mitään liikaa.

Heräsin aamulla Paracasista klo 6 ja klo 7:45 olimme jonossa laiturilla noin sadan muun turistin kanssa. Aurinko paahtoi väkivaltaisesti jo tuohon aikaan aamusta, mutta ylpeyteni kielsi minua ostamasta Islas Ballestas -kalastajahattua, joita useat innokkaat myyjät kaupustelivat ja joita vielä useammat turistit ympärilläni kantoivat.

Parin tunnin pikavenekierroksella näimme ensin geoglyfin (minulle elämäni ensimmäinen, vaikka paljon niistä olen kuullut - onhan entisen harjoittelupaikkani johtaja juurikin näihin kuvioihin erikoistunut arkeologi. Itse saarella saimme ihastella, tosin veneestä käsin, merileijonia, pieniä pingviinejä, pelikaaneja ja muita tämän suojellun saaren erikoisuuksia. Linnunkakan haju oli huu-maa-va.

Saarella on kaksi vakituista asukasta, jotka suojelevat pienen karikkosaaren ekosysteemiä, mutta kerran 5-8 vuodessa saarelle saapuu n. 150 miestä rapsuttamaan linnunkakat talteen kallioista. Kuonassa on niin korkea nitriittipitoisuus, että se on erinomaista lannoitetta...

Kun kierros päättyi, kello oli vasta kymmenen, ja minua oli jo todella alkanut tympiä se, että tässä Paracasin pikkukylässä kaikki vaan koettivat kaupata jotain. Lisäksi paikan hostellitarjonta ei ollut mitenkään loistokasta - lieneekö syynä parin vuoden takainen maanjäristys, joka tuhosi hyvän osan lähellä sijaitsevaa Piscon kaupunkia. Minulla ja itävaltalaistytöllä, jonka kanssa kylään saavuin, kävi tuuri kun saimme tuplahuoneen suihkulla (jossa lämmin vesi!) erittäin mukavalta majatalonpitäjältä, mutta Evelyn, itävaltalainen, oli jatkamassa matkaa, eikä minua huvittanut maksaan yksin tuplahuoneen hintaa.

Niinpä hyppäsin bussiin ja saavuin Nazcaan joka on kuuluisa geoglyfeistään. Harkitsen juuri ostanko $60 kustantavan pienkonelennon, joka näiden maahan uurrettujen linjojen yli lentää..

Hostelli, jonka kiireessä puhelimitse varasin ennen kuin lähdin Paracasista on aivan täydellinen: vieraita on tällä hetkellä vaan 7 ja käytössämme on 2 tietokonetta internetillä, televisio ja DVD-soitin, elokuvia, keittiö, katettu sisäpiha, suihkut huoneessa ja jopa pieni uima-allas. Hostellihenkilökunta tuli hakemaan minut bussiasemalta nimikyltin kanssa (nauraisin itsekin sille, kuinka turistimaiselle tuo kuulostaa, mutta täällä on oikeasti hyvä olla varovainen, kenen kyytiin nousee) ja respan seinällä komeilee sertifikaatti, jonka mukaan paikka on palkittu parhaasta hostellihenkilökunnasta viime vuonna. Helppo uskoa. Koko komeus kustantaa 15 solea, eli 3,5 euroa /yö, josta olisin vielä voinut varmasti tinkiä jos olisin kehdannut. Saan kuitenkin tuostakin summasta 10 % alennusta jos rekisteröidyn ilmaiseksi Hola-ketjun jäseneksi.

Täällä on hyvä ottaa iisisti pari päivää ja suunnitella tulevaa reittiä. Olen huomannut että oma matkaoppaani nimeltä Rough Guide, joka kattaa kaikki Etelä Amerikan maat, on erittäin suurpiirteinen. Tässä hostellissa on kuitenkin kirjastollinen parempia ja yksityiskohtaisempia Lonely Planet -oppaita, joihin tutustua.