Hyvää huomenta Lima

Klo on 8 aamulla, mutta olen ollut hereillä jo muutaman tunnin. Nukahdin melko pian edellisen päivitykseni jälkeen ja nukuin sikeästi, mutta aikaeroon kestää kai silti tottua. Täällä kello on siis kuusi tuntia jäljessä Espanjan ajasta, seitsemän Suomen.

Jätin matkalaukullisen tavaroitani Espanjaan, muun muuassa kaksi omistamaani matkapuhelinta ja nyt tilanne on se, ettei minulla on mitään keinoa seurata ajankulua. Rannekellon olen kai omistanut kaksi kertaa elämässäni, toinen katosi mystisesti viikon sisällä siitä kun olin sen joululahjaksi saanut. Täällä minun on kai pakko lähteä metsästämään itselleni jotain ajanmittausvälinettä. Niin romanttista kuin olisikin viettää tämä lomakuukausi vailla tietoisuutta ajasta ja kääntää selkänsä aikatauluille, olisi se käytännössä varmasti hankalaa.

Tarkoitus on matkustaa ja nähdä monia paikkoja, ylittää maiden rajoja. Paikasta toiseen siirtymiset, varsinkin kun ne tapahtuvat kulkuvälineellä, vaativat aikatauluja. Tai niin ainakin meilläpäin ajatellaan. Omaa kokemusta ei vielä ole, mutta olen kuullut, että täällä aikataulut voivat olla hyvin liukuva käsite. Varsinkin Boliviassa kuulemma kannattaa varautua siihen, että junaa voi joutua odottamaan kolmekin päivää. Kello viisi tarkoittaa aikaisintaan kello kahdeksaa. Länsimaisia sellaiset tilanteet tuppaavat stressaamaan.

Juttelin eilen täällä hostellissa urugaylaisten tyttöjen kanssa, jotka olivat viime torstaina pelastautuneet Machu Picchulle vievältä patikointireitiltä, jossa he viettivät viisi päivää jumissa rankkasateiden vuoksi, vailla tietoa siitä milloin pääsisivät pois. He olivat nukkuneet junavaunuissa ja joka päivä oli sanottu, että huomenna juna lähtisi liikkeelle mutta kiskot olivat osittain poikki ja 2 metriä veden alla, joten on aika ilmeistä että "huomenna" on sellaisessa tilanteessa sanahelinää. Lopulta tytöt oli evakuoitu paikalta helikopterilla. Tytöt olivat hyvässä kunnossa, ja sanoivat että jo nyt tilanteelle voi naurahtaa. Minä en kuitenkaan näillä näkymin ole lähtemässä sinne koettamaan onneani.

Tilanne Cuscon lähettyvillä, Machu Picchua ympäröivässä pyhässä laaksossa on nyt poikkeuksellinen, alueelle on julistettu 60 päivän hätätila. Todella harmillista ja sääli myös matkani kannalta, sillä Machu Picchu oli matkasuunnitelmissani, kuten se on kaikkien Perun matkaajien. Toivottavasti itse rauniot eivät kärsi vahingosta samalla tavoin kuin Cuscon alueen turismi.

Joka tapauksessa, ehkä ostan itselleni kellon, mutta kiirettä en aio pitää.

Terveisin,
Anniina

Ps. Juutalaisturistien matkatoimistoa ei löytynyt netistä. Israelilaisia on kuulemma yleisestikin paljon Etelä Amerikassa viettämässä sapattivapaata. Minun polulleni on harvemmin aikaisemmin israelilaisia (kai he sieltä olivat?) sattunut, mutta eilisellä lennolla heitä ei voinut olla huomaamatta. Minullekin koetettiin kaksi kertaa tarjota kosher-ateriaa.