Cuzco

Inkat uskoivat rinnakkaistodellisuuksiin. Kun kävelen Cuscon katuja minusta tuntuu, kuin olisin jälleen Granadassa. Plazoleta de San Blas ja sitä ympäröivät jyrkästi nousevat pikkukadut ovat kuin Granadan arabikaupunginosa Albayzin. Katukoiria, koruja myyviä hippejä, ja värikkäitä tekstiilejä pursuavia pikkukojuja. En ihmettele yhtään, että monet jäävät tänne pidemmäksi aikaa kuin alunperin suunnittelivat.

Saavuimme eilen bussilla Punosta, jossa vietin ihmeelliset 3 päivää vieraillen 3800 m meren pinnan yläpuolella sijaitsevan Titikaka-järven kelluvilla Uros-saarilla sekä Amantaní ja Taquile -nimisillä "oikeilla" saarilla. Uros-saaret ovat pieniä kelluvia ruokorakennelmia. Ilmeisesti niitä asuttavat ihmiset pakenivat alunperin inkoja ja he saivat elellä rauhassa viime vuosikymmeniin saakka. Saaren naiset ovat isoja, pyöreitä ja tummia.

Uroslaiset edustavat eri etnistä alkuperää kuin ketsua ja aimara -ihmiset, joidenkin teorioiden mukaan he tulivat alunperin Polinesiasta, mikä selittäisi esimerkiksi sen, miksi heidän ruokoveneensä muistuttavat kiinalaisia veneitä, kuten joku saarireissullamme kommentoi. Yöksi menimme Amantani-saarelle, jossa majoittauduimme paikallisten perheiden luona. Emäntämme Blanca valmisti meille ruokaa pienessä tulipesässä, jossa poltetaan eukalyptus-puuta. Saaren asukkaat ovat kasvissyöjiä (!) joten minä sain kerrankin syödä kaikkea mitä tarjottiin. Maistoin ensimmäistä kertaa perulaista juustoa, jossa on mielenkiintoinen hiivainen maku. Hyvää oli.

Iltapäivällä teimme hengästyttävän retken saaren korkeimmalle paikalle, jossa sijaitsee auringon ja kuun temppelit. Nämä temppelit avataan kerran vuodessa helmikuun alussa ja niissä suoritetaan rituaalimenoja maskuliiniselle Pachatata ja feminiiniselle Pachamama -jumalille hyvän sadon takaamiseksi. Ilma on ohutta näillä korkeuksilla, joten yksinkertainen portaidenkin kiipeäminen saa olon tuntumaan raihnaiseksi. Olen kuitenkin säästynyt pahemmilta vuoristotauti-oireilta. Lieneekö syynä homeopaattiset arnika-pillerit vai kokatee, jonka sanotaan olevan paras lääke korkeuden aiheuttamalle pahoinvoinnille.

Illalla meidät puettiin saaren perinneasuihin ja vietiin tanssisaliin, jossa paikalliset pojat soittivat vuoristomusiikkia. Minutkin vedettiin villiin piiritanssiin, josta hädin tuskin selvisin ohuen ilman ja puristavien, raskaiden vaatteiden imiessä mehut. Yön nukuimme noin 5 peiton alla, tuulen ulistessa nurkissa.



Uros-saarten naisia





Maisemaa Amantaní-saarella. Paikalta näkee Boliviaan saakka ja kaukaisuudessa siintävät lumihuippuiset Andit, jotka sekoittuvat valkoisiin pilviin. Henkeäsalpaavaa!



Paikallinen tyttö tanssii aurinkotemppelin edustalla, joka perinteen mukaan täytyy kiertää kolme kertaa vastapäivään samalla kun pyytää terveyttä, elämää ja työtä.



Emäntämme Blanca ja amerikkalainen Adrienne puettuna Amantaní-saaren vaatteisiin. Blancan mies on tehnyt valkoisten paitojen brodeeraukset!

Tähän päivään: Cusco on mystinen paikka, jonne suurin osa turisteista tulee vieraillakseen Machu Picchulla. Tämä mahtava inkakaupunki on ja pysyy toistaiseksi kiinni rankkasateiden aiheuttamien vaurioiden vuoksi, mikä puolestaan aiheuttaa miljoonavahinkoja Cuscon turismille. Kaupungissa on kuitenkin niin paljon muutakin nähtävää, että minunkin vierailuni saattaa hyvinkin venyä pidemmäksi kuin odotin. Bolivia kutsuisi jo, mutta tästä kaupungista tulee olla vaikea lähteä.

Tänään joimme herkulliset mango-kokateet Slowfood-liikkeen palkitsemassa luomukahvilassa, joka on erikoistunut koka-tuotteisiin. Tarjolla oli muun muassa lukematon määrä erilaisia suklaita, joidenm raaka-aineet tulevat kaakaopapuja myöten omistajien omilta plantaaseilta Cuscon pohjoispuolelta. Meitä palveli paikan perulainen perustaja, joka puhuu sujuvasti espanjan lisäksi portugalia, ranskaa, englantia, japania ja jotain kuudetta kieltä, joka jäi epäselväksi.

Teen juonnin lomassa tutustuin kahvilan tarjoamaan kirjallisuuteen ja opin muun muassa, että koka-lehdessä on A- ja C vitamiinia, proteiinia, kuituja, rautaa ja muita ravintoarvokkaita aineita. Lehdet sisältävät 0,5-1,1 % kokaiinia, joka aktivoituu syljen voimasta kun lehtiä pureskelee. Nämä alkaloidit polttavat maksassa olevaa rasvaa ja muuttavat sen glukoosiksi eli energiasta. Koka-lehdet muun muassa pitävät nälän loitolla ja auttavat vuoristotaudin oireisiin. Koka on Perun kansalliskasvi, eikä kyseessä ole huume. Täällä lapsillekin tarjotaan koka-teetä eikä sillä ole mitään havaittavia vaikutuksia. Selailin myös kirjaa Coca Colan historiasta, ja opin, että tämän kasviuutejuoman nimikkoraaka-aineet ovat koka-lehdet ja afrikkalainen kofeiinia sisältävä kola-pähkinä. Coca Colan valmistuksessa käytetään edelleen koka-pensaan lehtiä, mutta niistä poistetaan kokaiini ennen valmistusta.

Vierailin tänään myös Saqsayhuamán-nimisillä inkaraunioilla. Jännittävintä oli seikkailla raunioiden ahtaissa ja pimeissä tunneleissa, joiden tarkoitus jäi minulle epäselväksi. Matkalla takaisin keskustaan pysähdyin nauttimaan tuorepuristetun appelsiini-porkkanamehun ja tutustuin kolmeen hurmaavaan tsekkinaiseen. Yksi heistä oli lukenut Paasilinnaa ja kommentoi, että tsekkiläisillä ja suomalaisilla on samanlainen huumorintaju. En voinut kuin olla samaa mieltä ja kerroin naisille heidän muistuttavan tätejäni. Vietimme niin rattoisan hetken yhdessä, että päädyimme ottamaan valokuvia yhdessä. Lähtiessäni yksi naisista pyysi sähköpostiosoitettani ja kävi ilmi, että hänen tyttärensä nimi on Anniina! He lähettivät suomalaisille tädeilleni kovasti terveisiä, minä pistän terveiset menemään teille tässä samalla!



Teehetki.



Raunioilla.



Cusco ja Calle Resbalosa (=liukas). Ihan kuin Granadan Albayzin.



Cuesta de San Blas ja katukoira.



Ihastuttavat tsekkinaiset. Huomatkaa erikokoiset olutpullot!

Parhain terveisin,
Anniina