Suomi-klubi

Tänään vedin ensimmäisen Suomi-klubin kokoukseni. Kyseessä on epävirallinen tilaisuus, jossa paikalliset suomen opiskelijat tai muuten vain kieltä puhuvat espanjalaiset/ei-suomalaiset voivat harjoitella suullista kielitaitoaan. Tapaaminen sujui todella hyvin. Paikalla oli 9 henkilöä, ja lähes kaikki puhuivat todella sujuvaa suomea. Teimme kierroksen, jonka aikana kaikki kertoivat itsestään, ja sitten osallistujat saivat arpoa itselleen kysymyksiä, kuten "Minkä kuvioiset lakanat sinulla on" etc. Keskustelua syntyä yllättävän paljon ja kieli pysyi lähes koko ajan suomessa. Tapaamisen jälkeen osa olisi halunnut vielä jatkaa olusille, mutta minä en 11 h työpäivän jälkeen kyennyt.

Osa paikalla olijoista oli asunut jossain vaiheessa elämäänsä Suomessa, mutteivat kaikki. Työkaverini poikaystävä on ilmoittautunut suomen kurssille paikalliseen kielikouluun ja on varasijalla 42. En tiedä, mikä kielessämme kiehtoo, mutta on mukava huomata, että kiinnostusta löytyy. Koskaan ennen en ole tuntenut olevani yhtä tiukasti kiinnittynyt kansallisidentiteettiini kuin nyt työskennellessäni Suomi-instituutissa. Yksi päivä kämppikseni kysyi, ovatko kaikki suomalaiset yhtä isänmaallisia kuin minä. Päinvastoin - olen aina tuntenut itseni enemmän maailmankansaliseksi kuin suomalaiseksi, mutta työharjoittelun myötä huomaan monesti vapaa-ajallanikin toimivani PR-emäntänä maamme puolesta. Ja mikäs siinä, kun vastaanotto on poikkeuksetta ollut positiivista ja kiinnostunutta. ¡Viva Finlandia!

Anniina from Finland aka Fineland