"Mulla ei ole aikaa"

Taannoin syyskuussa olin mukana, kun Suomen Madridin Instituutti järjesti info-päivän (aka CIMO-päivän) Suomessa opiskelusta ja työharjoittelusta. Tilaisuuteen puhumaan oli kutsuttu mm. CIMO:n Jaana Mutanen ja Suomen koulujärjestelmään erikoistunut espanjalainen Xavier Melgarejo, joka puhui tulenpalavasti suomalaisen systeemin tehokkuudesta (vähemmän käytettyjä tunteja, enemmän tuloksia).

Tilaisuudessa kertoivat kokemuksistaan myös Suomessa opiskelleet tai työskennelleet espanjalaiset. Mieleeni jäi Suomessa vuosikausia asuneen ja työskennelleen espanjalaisnaisen sanat. Hänen mielestään suomalaisen työkulttuurin parhaita puolia on se, että koska virka-aika päättyy klo 16, aikaa jää niin paljon muulle elämälle. Hänen melestään oli paradoksaalista, että suomalaiset käyttävät niin paljon selitystä "Mulla ei ole aikaa" kieltäytyäkseen asioista.

Totisesti, kahden kuukauden kokemuksella espanjalaisesta työkulttuurista voin sanoa, että täällä työpäivä jatkuu vielä pitkään sen jälkeen, kun suomalaiset toimistot ovat sulkeneet ovensa. Näin on, vaikkei otettaisi huomioon tunnin aikaeroa Suomen hyväksi. Meillä Instituutissa työaika on virallisesti klo 10-18, mutta osa työkavereistani istuu päivittäin klo 20 asti - nyt lähiaikoina design-kuukauden vuoksi vielä pidempään.

Itse olen koettanut lopettaa työt, niin kauan kuin mitään kiireistä ei ole kesken, ajoissa, sillä kotona odottaa eräs kirjoitusprojekti, joka myös vaatisi huomiota. Kämppikseni, jotka lähtevät aamulla aikaisemmin töihin kuin minä, palaavat lähes poikkeuksetta vasta klo 20:n maissa, mainostoimistossa työskentelevä usein myöhempäänkin. Heillä on tosin myös pitkän työmatkan rasite. Itse olen niitä harvoja madridilaisia, jotka kävelevät töihin vartissa.

Ei ole siis ihme, että elämä painottuu täällä iltaselle. Päivän pääateria syödään vasta klo 21-23 maissa ja sen jälkeenkin kukutaan. Muutenkin tuntuu, että espanjalaiset - tai ainakin nämä suurkaupunkilaiset - nukkuvat luonnottoman vähän. Onkohan näissä maailman metropoleissa kehittymässä uusi ihmisrotu, joka pärjää vähemmillä yöunilla??

En tiedä, olenko pysyvästi pudonnut kehityksen kelkasta, mutta ainakin toistaiseksi tämän pohjalaisen täytyy ladata akkujansa päivittäin vähintään 7 tunnin ajan.

ZzzZZzz,
Anniina

Ps. Jotkut blogin seuraajat ovat kaivanneet päätöslukua Julianin irti leikkautunut sormi -episodille. Kun kerroin tästä lukijoiden keskuudessa vallitsevasta huolesta, Julian oli niin ystävällinen, että lähetti minulle 3 kuvan kuvasarjan peukalon eri vaiheista. Juuri onnettomuuden jälkeen otettu kuva saattaisi järkyttää herkempiä lukijoita, joten tyydyn esittelemään vain paketoidun ja parantuneen version:




Muuten sormi on kunnossa, mutta sormenjälki ei koskaan kasvane takaisin peukunpäähän. Onneksi meksikolaiskämppikseni on aina positiivinen ja totesi jo onnettomuusiltana, että voisi nyt murhata jonkun oikealla peukalollaan, eikä koskaan jäisi kiinni.