Uudet tuulet

Kirjoitan tätä päivitystä lainakoneelta toimistosta. Viimeiset 3 kuukautta olen pärjännyt mainiosti ilman läppäriä, mutta eilisen jälkeen, nyt kun aloitin työt, oma kone olisi tarpeen.

Araucaníaprende on n. 25 vakituisen työntekijän pyörittämä organisaatio, johon lisäksi kuuluu harjoittelijoita ja avustajia. Kaikki yhteenlaskettuna henkilövahvuus kasvaa 200 työntekijään. Toimisto sijaitsee kaksikerroksisessa kivitalossa rauhallisella residenssi-alueella lähellä Temucon keskustaa. Eilen aamulla, ensimmäisenä työpäivänä, lafkan johtaja Carlos tuli lava-autollaan hakemaan minut kotiovelta. Rennompaa ja ihmisläheisempää johtajaa kuin tämä psykologitaustainen mies lienee vaikea löytää. Hän esitteli minut ensitöikseen toimiston väelle ja sen jälkeen juttelimme siitä, mitkä ovat minun tavoitteeni ja odotukseni tulevalle kolmelle kuukaudelle. Päädyimme siihen, että minä menisin mukaan projektiin, jonka tarkoitus on tuottaa Mapuche-kulttuurista kertova kuvakirja alakouluikäisille.

Araucaníaprende on järjestö, joka työskentelee Chilen IX:n ja köyhimmän maakunnan, Araucanían, maaseudulla sijaitsevien alakoulujen kanssa ja koettaa parantaa näiden opetuksen tasoa. Toimintaan tarvittavat varat koostuvat yksityisen sektorin lahjoituksista ja projektikohtaisesta rahoituksesta. Työtiimi koostuu psykologeista, opettajista ja toimittajista ja toimiston keski-ikä on arviolta 30. Chileläinen työviikko kestää 44 tuntia ja päivittäinen työaika on klo 8.30-19. Lounastauko on välillä klo 13-14.45 ja tupakkataukoja on usein, sillä 25:stä ihmisestä 22 polttavat tupakkaa.

Suoraan sanottuna aikataulu hieman hirvittää. Luulin painavani pitkää päivää Madridin instituutissa jossa työskennellää klo 10-18, mutta tämä jornada on 2,5 tuntia pidempi! Johtaja Carlos totesi eilen asiasta keskustellessamme, että täällä työtunteja on enemmän kuin mihin me suomalaiset olemme tottuneet, mutta työteho on löyhempi... Mistä puheenollen, olin yllättynyt kun keskellä aamupäivää eilen kaksi työkaveria ehdottivat, että lähtisimme etsimään minulle asuntoa. Majailen tällä hetkellä erään paikallisen tuttavan luona ja asunnon löytäminen on osoittautunut vaikeammaksi kuin odotin. Eilen siis kesken työpäivän hyppäsimme autoon ja lähdimme tutkailemaan lähiympäristöä "Se arrienda" eli 'vuokrataan'-kylttien varalle. Emme löytäneet mitään mainitsemisenarvoista. Tämän jälkeen Claudio, toimiston palkaton työharjoittelija, jonka uutuudenkiiltävällä minillä olimme liikkeellä, tahtoi tarjota minulle ja toiselle tytölle lounaan kalliissa italialaisravintolassa..??

Täydellisenä yllätyksenä minulle tuli se, että Araucaníaprendessä aloitti toinenkin suomalainen CIMO-harjoittelija eilen. Psykologiaa lukenut, vastavalmistunut Hanna ilmestyi toimistolle noin tunti minun jälkeeni. Temucossa tuntuu olevan muutenkin suomalaisia, tänään töiden jälkeen tapaan yhden heistä. Kaiken kaikkiaan Chile vaikuttaa erittäin länsimaalaiselta maalta, huolimatta siitä, että sijaitsemme tällä hetkellä maan 15:sta maakunnasta köyhimmässä ja alikehittyneimmässä. Temuco on nuori kaupunki, jonka ensimmäiset asukit tulivat saksasta noin 150 vuotta sitten. Tämä näkyy paikan arkkitehtuurissa, jota leimaavat kaksikerroksiset alppimajoja muistuttavat puutalot, suippotorniset, goottilaistyyliä imitoivat kirkot sekä keskiaikaisen linnoituksen muotoiset rakennukset.

Chilessä viettämäni viikko on ollut kuin jatkuva flash back vuosilta 1994-1997, jotka asuin Yhdysvalloissa. Radiossa soitettu musiikki, kaupassa myytävät tuotemerkit ja nukkuvat lähiöt ovat kuin suoraan Jenkeistä. En ole ollenkaan varma, että tämä on omalta kannaltani hyvä asia. En voi tietenkään valittaa, jos paikka jossa tulen viettämään seuraavat kolme kuukautta on turvallinen ja ihmiset ovat samalla aaltopituudella, mutta kuusi viikkoa Perussa ja Boliviassa eivät riittäneet tyydyttämään eksotiikannälkääni. Toivon, että kuvakirjaprojektin myötä opin tuntemaan Mapuche-kulttuuria, joka on siis ainoa Chilessä jäljelläoleva alkuperäiskansa. Sitkeä ja ärhäkkä väestö, ainoa, jota espanjalaiset eivät onnistuneet alistamaan.

Anniina

Ps. Temucossa on kylmä vaikka nyt pitäisi vielä olla kesä. Istun tälläkin hetkellä takki ja kaulahuivi yllä. Saa nähdä miten me suomalaiset vilukissat pärjäämme näissä taloissa, joissa keskuslämmitystä ei tunneta.

Pps. Täällä Araucaníaprenden toiminnasta englanniksi.