Silti koditon

En ole vieläkään löytänyt asuntoa, mikä alkaa pikkuhiljaa risomaan. Kuvittelin onneni kantavan tänne asti ja löytäväni unelma-asunnon yhtä vaivattomasti kuin lähiaikoina aina vaihtaessani maisemaa. Etsimistä vaikeuttaa se, ettei tarjonta vastaa odotuksiani. Täälläpäin on tavallista, että kodinomistajat rakentavat lisäsiiven taloon ja vuokraavat siitä huoneita opiskelijoille. Usein pakettiin kuuluu täysi ylläpito, pensión, joka tarkoittaa sitä, että talon emäntä tarjoaa nuorukaisille aamupala, lounaan ja illallisen plus pyykkää pyykit ja siivoaa. Moinenhan ei omaehtoiseen asumiseen tottuneelle suomalaiselle käy laatuun.

Itsenäisiä ratkaisujakin on tarjolla, mutta harvemmin kalustettuna. Temuco on täynnä viehättäviä puutaloja, jotka tuovat mieleen kotoiset rintamamiestalot. Eilen tein kävelykierroksen toimiston läheisyydessä ja näin muutaman “vuokrahuoneita tarjotaan” kyltin. Ensimmäinen paikka, jossa vierailin oli charmantisti ränsistynyt vaaleanpunainen kolonia-aikainen puutalo, mutta vapaana oleva yläkertahuone oli k a r u – vailla kalusteita ja ympärillä kellastuneen harmaat seinät. Ilmassa leijui kosteuden haju. Muuten voisin jopa tyytyäkin moiseen, mutta voin vain kuvitella kuinka onneton olisin, kun talvi tulee (se on jo ovella!) ja hytisisin yksin tyhjässä, kylmässä huoneessa.

Kylmästä ja kosteasta talvesta viis, ainoa täällä tunnettu lämmitysmuoto on puilla tai parafiinilla toimivat pienet kaminat. Tästä johtuen talvella tämä laaksonpohjalla sijaitseva kaupunki täyttyy savusumusta. Eilen vierailemassani talossa ei ollut tarjolla yhtikäs mitään varokeinoja talven varalle. Yleensäkin ottaen kaikissa tähän asti näkemissäni taloissa ikkunat ovat yksinkertaiset ja eristykset huonot. Kuten työkaverilleni eilen totesin, timpurintaidoistaan tunnettu isäni ei saisi hetken rauhaa näitä katuja kävellessään, remontoitavaa näkee ympärillä niin paljon.

Tämän vuodatuksen jälkeen lienee paikallaan sanoa jotain positiivistakin: vietin eilen iltaa La Fabrika –nimisessä entisessä nakkisämpylätehtaassa, joka toimii nykyisin kulttuurikeskuksena. Paikalla järjestetään muun muassa sirkus- ja teatterityöpajoja sekä esityksiä. Eilen vietettiin erään espanjalais-ranskalaisen pariskunnan läksijäisiä. Paistelimme kasvislättyjä ja tarjolla oli viiniä sekä tanssia. Tunnelma oli kotoinen ja chileläiset ovat helposti lähestyttävää kansaa. Tutustuin illan aikana muun muassa klovniin, joka tekee katutaidetta, erääseen kuvanveistäjään ja jugoslavialaiseen sotakarkuriin. Paikka on ilmiselvästi vaihtoehtoisen kulttuurin kehto tässä konservatiivisessa pikkukaupungissa, olen iloinen että löysin sen.

Saludos,
Anniina