Fuerza Chile!

Historian viidenneksi voimakkaammasta maanjäristyksestä on kulunut lähes kuukausi mutta jälkijäristykset jatkuvat edelleen. Helmikuun 27. päivänä koettu mannerlaattojen yhteentörmäys oli niin raju, että se heilautti maapallon akseliltaan. Chilessä tuhojen korjaaminen tulee kestämään vuosia. Temuco on verrattaen kaukana järistyskeskuksesta, mutta täälläkin infrastruktuuri kärsi vaurioita: monikerroksinen toimistorakennus, jossa muun muassa kaupungin turisti-info piti päämajaansa jouduttiin sulkemaan sortumisuhan vuoksi. Temucon tärkein turistinähtävyys, Mercado Central eli kauppahalli, pitää ovensa kiinni ainakin pääsiäiseen asti, mikä tarkoittaa, että 500 myyjää on siihen saakka tyhjän päällä.

Järistys vaikuttaa odottamattomiin asioihin: rakennustarvikkeista, kuten ikkunoista, on huutava pula koko maassa, sillä tärkeimmät tehtaat sijaitsevat Concepciónin alueella, joka on raunioina. Chileä uhkaa olutpula, sillä maan tärkein panimo tuhoutui. Tim Burtonin 3-D elokuva Liisa Ihmemaassa ei tullutkaan ensi-iltaan maaliskuun alussa vaan vasta toukokuussa koska suuri osa elokuvateattereista kärsi vaurioita... Temucon alueen luonnonpuistoja on suljettu, sillä tulivuoret ovat aktiivisemmassa tilassa kuin normaalisti.

Olin itse La Pazissa järistyksen sattuessa, mutta ne jotka olivat täällä ja kokivat katastrofin elävät noita kolmea yöllistä minuuttia yhä uudestaan, unissa ja kahvipöytäkeskusteluissa. Ulkopuolisellakaan ei kestä kauan huomata, että koko kansa kärsii posttraumaattisesta stressistä.

Eräs työkaverini totesi, että maanjäristys pyyhki pois kesäloman positiiviset vaikutukset. Helmikuu on lomakuukausi, ja juuri kun chileläiset olivat palanneet arkeen, tuli terremoto (maanjäristys) ja nollasi kaiken hyvän, mitä kolmen viikon levähdys oli saanut aikaan. Kukaan ei puhu siitä, mitä teki lomalla vaan kuulumisten vaihtaminen alkaa siitä, missä kukin oli 27.2. klo 3:30 aamuyöllä.

Tuntemani ihmiset säästyivät ruumiillisilta vahingoilta. Pahinta heidän mukaansa oli epätietoisuus lähimmäisistä, sillä sähkö ja puhelinyhteydet olivat poikki päiväkausia tapahtuman jälkeen. Chile on 5000 km:n pitkula, jonka sähköverkosto on kuin helminauha: kun se katkeaa yhdestä kohtaa, koko maa pimenee. Tiedonvälityksen puute aiheutti monen mukaan myös suurimman osan 700:sta kuolemantapauksesta. Pahimmat henkilövahingot sattuivat rannikolla tsunamin seurauksena sen jälkeen, kun hyökyaaltovaroitus oli peruttu ja ihmiset ehtineet palata koteihinsa.

Jälkijäristyksiä sattuu edelleen lähes päivittäin kun maankuori asettelee itseään entiselle paikalleen. Minä en ole huomannut vielä yhtäkään, en edes niitä, jotka ovat 6 Richterin asteikolla. Ne, jotka kokivat suurimman järistyksen huomaavat pienimmätkin jälkitärinät, joskus jopa silloin kuin niitä ei ole. Eräs sanoi, että järistys sekoitti ihmisten sisäkorvan, minkä vuoksi joillakin on tasapaino-ongelmia. Jotkut ovat ripustaneet kotinsa kattoon kelloja, jotka helisevät, kun maa liikkuu. Monet seuraavat päivittäin nettisivustoja, joilla ilmoitetaan seismisistä keskuksista ja niiden toiminnasta.

Minä olen kokenut vain maanjäristyksen jälkeisen Chilen, mutta voin sanoa, ettei maa ole entisensä. Näitä haavoja paikkaillaan vielä kauan.



Chilen lippuja ja kannustustekstejä on kaikkialla.





Vanhat rakennukset kärsivät eniten Santiagossa.