Aurinkosaari ja Rauhan kaupunki: matkakuvia Boliviasta

Lupasin jo ajat sitten ladata blogiin kuvamuistoja Boliviasta. Vietin kaksi unohtumatonta viikkoa Etelä-Amerikan köyhimmässä maassa (BKT Wikipedian mukaan 4333USD / asukas (2008)). Bolivia on maantieteellisesti monimuotoinen maa: pohjoisosa on sademetsää, keskilänsi vuoristoa ja ylänköä ja etelä puhdasta aavikkoa.

Isla del Sol (Auringon saari) on Bolivialle kuuluva inkojen pyhä saari Titikaka-järvellä ja ensimmäisen inka-pariskunnan synnyinkoti. Legendan mukaan aurinko katseli ylhäältä käsin, kuinka maata asuttivat villi-ihmiset, joilla ei ollut kulttuuria. Hän otti kaksi jälkeläistään, miehen ja naisen, varusti heidät hyödyllisillä opeilla kuten kudonta- ja rakennustaidoilla ja lähetti heidät maan päälle, tarkemmin sanottuna Isla del Solille, ja käski heidän taivaltaa kunnes löytäisivät sopivan paikan asettua ja perustaa Aurinkokultille omistettu kaupunki. Se mihin inkapariskunta asettui sai nimen Cusco, mikä quechuaksi tarkoittaa maailman napaa.

Vietin maagisella, 4000 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevalla Isla del Solilla 3 yötä, söin herkullista lohta(?), taimenta(?) (rainbow trout) ja tein patikkaretkiä.

Saarelle kulkee pari kertaa päivässä turistialus, joka on niin täynnä reissaajia ja heidän reppujaan, että paatti tuntuu raahaavan vedessä, puoleksi pinnan alla, tuskin ylittäen 10 km:n tuntivauhtia. Kuitenkin, kun vene rantautuu ja valtava massa vyöryy ulos sisämerilaivasta, kukin katoaa omille poluilleen ja jäljelle jää jylhät maisemat, huumaavaa hiljaisuus ja rauha. Siinä Isla del Solin viehätys.

Ensin on kuitenkin kivuttava saaren eteläosassa sijaitsevasta satamasta kivuliaat 500 metriä ylös sinne, missä asutus sijaitsee. Kun on matkustanut Cuscosta yötä vasten yhtä kyytiä ensin Punoon ja aamun ensisarastuksessa jatkanut matkaa rajan yli Copacabanaan ja sieltä suoraa kyytiä lossilla saareen (n. 13 h:n matka ilman yöunia), ja kun keskipäivän aurinko on vastassa tuhansia metrejä lähempänä kuin sen on tottunut kohtaamaan ja kun ilmassa on niin ikään korkeudesta johtuen niin vähän happea, että jo sängystä nouseminen hengästyttää ja kun tähän kaikkeen lisää vielä noin 25 kilon kantamukset on kiipeäminen h i d a s t a. Ja t u s k a l l i s t a.

Oppaana toimii paikallinen noin 8-vuotias poika, joka johdattaa matkaajaa enonsa hostelliin ja valehtelee jatkuvasti vikisevälle turistille että “Ya falta poco”, kohta ollaan perillä. Kun tyhjät lupaukset viimein täyttyvät ja saavutaan perille, ei tarvitse kuin katsoa alla avautuvaa maisemaa ja vaivannäkö on palkittu. Tässä muutamia häivähdyksiä saaren kauneudesta.
























4:n päivän retriitin jälkeen oli aika siirtyä suurkaupungin humuun. En olisi enää voinut jäädäkään, sillä rahat olivat ihan loppu, eikä sen kummemmin saarella kuin Copacabanassakaan ollut toimivaa pankkiautomaattia. Onneksi pahan päivän varalle tarkoitetusta dollarikassasta sai vaihdettua bussilipullisen verran käteistä ja bussilipulla pääsi La Paziin. La Pazissa vierähti reilu viikko, sillä Chilen maanjäristys ja Bolivian liikennelakko sotkivat suunnitelmia. Bolivian pääkaupunki, jonka nimi tarkoittaa rauhaa, on metka mesta, jossa on mahdoton eksyä, sillä keskusta sijaitsee kattilanpohjalla ja kaikki tiet vievät joko ylös tai alas.

La Pazissa ollessani kävin muun muassa maastopyöräilemässä maailman vaarallisimmaksi maantieksi kehutun tienpätkän alas Coroicoon ja sain suorituksesta t-paidan. Muuten kunnostauduin syömällä muna-perunapasteijoita katukeittiöstä (15 eurosenttiä kappale) ja juomalla herkullisia, tuoreita hedelmämehuja samoista ständeistä (40 senttiä litra). Ajattelin myös, kuinka onnellinen pikkuveljeni olisi ollut La Pazissa, sillä pienen kokispullon sai lunastaa itselleen yhdellä boliviaanolla eli 10 sentillä.



Kuten eräs nokkela totesi, Boliviassa sähköasentajaksi täytyy varmaan opiskella 18 vuotta.





Kaduilla työskentelee kengänkiilloittajia, jotka suojaavat kasvonsa kommandopipolla.



Vierailin soitinmuseossa, joka oli yksi riemastuttavimmista museoista, jossa olen koskaan käynyt. Pihalla asusteli papukaijapariskunta.



La Pazin kaupunkikuvaa









Death Road



Kuolemaa uhmannut pyöräilijä Coroicon trooppisissa maisemissa

Loput kuvat Boliviasta, muun muassa Uyunin suola-aavikko, jääköön ensi kertaan.

Qué estén bien,
Anniina