Kalenterin 16. luukku

Taivaalta sataa jotain merisuolan näköistä. Unohdin sekä kaulahuivin että kotiavaimet kotiin. Tänään olisi viimeiset Mes del diseño -avajaiset: "Raili & Reima Pietilä - modernin arkkitehtuurin haastajat". Kukapa olisi arvannut, että kerran kotireittinikin varrella Tampereella sijaitseva, béton brut -arkkitehtuuria puhtaimillaan edustava Kalevan kirkko tulisi vastaan Madridissa. Itse Raili Pietilä kunnioittaa tapahtumaa läsnäolollaan.

Kävin eilen ostamassa angorakarvaisia sukkia, jotta pärjäisin paremmin kun tulen parin päivän päästä Suomeen. Jännittää vähän, miten sitä taas sopeutuu kylmään ja pimeään. Viimeksi kun tulin Granadasta joululomalle, minulla kesti muutama päivä ymmärtää, miksi kaikki vaelsivat kaduilla haudasta nousseen näköisinä. Tämä tapahtui toissatalvena, silloin kun lunta ei tullut koko talvena. Muutaman päivän jaksoin puhkua energiaa, mutta sitten minultakin tyhjeni akku. Pimeys otti niin tiukan otteen, että hädin tuskin kykenin nousemaan sängystä aamulla. Luulin ensin sairastuneeni, kunnes tajusin että kyseessä on vain valon puutteesta johtuva väsymys.

Viime talven vietin Suomessa ja se oli kaikin puolin täydellinen. Sopivasti lunta, sopivasti pakkasta - en ollut sitten lapsuuden nauttinut yhtä paljon talvesta. Koskaan en ole ollut erityisesti syksy- tai talvi-ihminen. Kuitenkin kun oli ollut vuoden pois maassa, jossa neljä vuodenaikaa eivät erotu toisistaan yhtä dramaattisesti kuin pohjoisessa ja jossa luonto ei tule vastaan takapihalla kuten Suomessa, olin ikään kuin herkistynyt vuodenajan vaihteluille. Syksyinen ruska ja kirpeät talviaamut näyttäytyivät kirkkaammissa väreissä kuin koskaan ennen.

Pimeästä ja kylmästä huolimatta odotan innolla joululomaa kotona. Kun on pois, oppii arvostamaan sellaisiakin asioita, jotka ovat sitä ennen olleet itsestäänselvyyksiä. Kuten esimerkiksi keskuslämmitys - lattialämmityksestä puhumattakaan. Tällä reissulla Espanjassa olen ollut kaikin puolin onnekas. Meillä on kotona kaasulla toimivat patterit, jotka ainakin näillä keleillä (tänä aamuna mittari näytti +1º) jaksavat lämmittää asunnon. Yöllä minun on jopa kuuma.

Granadassa asuessani asiat eivät olleet yhtä hyvin. Asuin syys-tammikuun 2007-2008 asunnossa, jossa kodinhoitohuoneen ikkunasta puuttui lasi. Siis valtava avonainen ikkuna ympäri vuoden! Asunto oli ympäröivien rakennusten pimentävä ja talvella niin kostea, että pyykkejä sai kuivatella viikon. Minulla oli lämpömittari kännykässäni, eikä ollut tavatonta, että se aamulla herätessä näytti +13 astetta. Nukuin pari kuukautta pipo päässä, makuupussissa ja aamulla olin niin jäässä, että piti mennä ulos lämmittelemään. Parhaita olivat ne aamut, kun veden lämmittävästä kaasupullosta loppui kaasu kesken suihkun, juuri kun oli saanut shampoot hierottua päähän... Madridissa en oikein ymmärrä, mistä kaasu asuntoomme tulee, mutta kaasupulloja meidän ei tarvitse itse vaihtaa. Mutta niin, Granadasta vihdoin kun pääsi joululomalle Suomeen, tuntui tavallisinkin kerrostaloasunto viiden tähden hotellilta. Voi sitä autuutta kun pääsee taas tallaamaan lämmitettyjä lattioita ilman kenkiä.

Nauttikaahan lattialämmityksestä ja jaksamisia pimeisiin aamuihin,
Anniina