Kohti kaukaisuutta

Otin tänään vapaapäivän töistä motiivilla kertyneet ylityötunnit. Heti aamusta tein jotain, joka vei minut askeleen lähemmäs helmi-maaliskuussa starttaavaa Etelä-Amerikan matkaani: kävin rokoteklinikalla. Tarkennettakoon jo tässä vaiheessa, että tällä klinikalla ei ole mitään tekemistä sikainfluenssan (joka muuten täälläpäin tunnetaan amerikkalaisena flunssana) kanssa.

Olen jahkaileva ihminen, joka suunnittelee kaiken kymmeneen kertaan ennen kuin toimii ja tekee mielessään asioista vaikeita. Ajattelen monimutkaisesti. Ja sitten, joka kerta kun ryhdyn tuumasta toimeen, yllätyn siitä kuinka helppoa asioiden järjestäminen oikein onkaan.

Olen jo pitkään pähkäillyt, miten, missä ja milloin hoidan rokotukseni kuntoon maaliskuussa alkavaa Chilen työharjoitteluani varten. Olen miettinyt, kannattaisiko se tehdä Espanjassa vai Suomessa. Suomessa lääkkeet ovat (huomattavasti) kalliimpia mutta tunnen systeemin ja tiedän minne mennä (YTHS opiskelijalle). Espanjassa lääkkeet ovat (huomattavasti) halvempia, mutta en tiedä, mihin mennä ja milloin. Noh, otin asian eilen puheeksi töissä ja Elena sanoi: Centro de vacunacion internacional - kansainvälinen rokotekeskus. Etsin keskuksen puhelinnumeron netistä ja soitin ajanvaraukseen. Pääsetkö huomenaamulla? minulta kysyttiin. No itse asiassa kyllä.

Tänä aamuna minun ei tarvinut muuta kuin löytää paikalle, täyttää lomake jossa kysytään mihin aion reissata ja milloin. Minulle kerrottiin, mitä rokotteita/lääkkeitä tarvitsisin. Maksoin käteisellä, 17.61 e per piikki, cash only ja löytyiskö teiltä sitä 61 senttiä. Ojensin käsivarren eikä edes nipistänyt, sain kansainvälisen rokotekortin, kiitos ja näkemiin, rokotukset reilassa.

Todellisuudessa minun ei tarvinut ottaa kuin keltakuumerokote, olettaen että liikun alueella Chile-Argenttina-Bolivia, matkasuunnitelmani ei ole vielä kovin selvä. Hepatiitti A oli jo ennestä takaa (rokote siis senkin hassut!) ja jäykkäkouristus uusittiin pari vuotta sitten. Jos ei viihdy viidakossa enemmän kuin neljä päivää putkeen, hyttyssuihke riittää malariaa vastaan (kelpaakohan OFF?). Lisäksi pari viikkoa ennen reissua kannattaa kuulemma syödä pastilleja, jotka antavat 3 vuoden suojan pilkkukuumetta vastaan...

Oli kyllä kätevää kun sai kaiken hoidettua samalla käynnillä eikä tarvinut käydä läpi sitä rulijanssia kuin Suomessa, jossa ensin mennään terkkarille hakemaan resepti, sitte apteekkiin ja sen jälkeen uudestaan terkkarille pistettäväksi. WHO:n keltainen rokotekortti josta käy ilmi, että minut on rokotettu keltakuumetta vastaan, voi olla passin lisäksi välttämätön dokumentti päästäkseen tiettyjen maiden rajalla läpi. Plussaa vielä siitäkin, että oma korttini on nyt espanjaksi, joten e-amerikkalaisillekaan passintarkastajille ei jää mitään epäselväksi.

Espanjassa terveydenhoito voi yllättää toimivuudellaan ja huokeat lääkehinnat ilahduttavat. Julkinen terveydenhuolto on niin joviaalia, että sitä tullaan väärinkäyttämään niinkin kaukaa kuin rapakon takaa. Kaikille ilmainen terveydenhuolto synnyttää ilmiön, joka tunnetaan nimellä lääketurismi. Eläkeläisille ja vähävaraisille jopa lääkkeet ovat ilmaisia! Näinä kriisin aikoina moinen menettely synnyttää paikallisissa nurinaa - mielestäni aivan syystä.

Seuraavaksi pitäisikin sitten varata lennot. Näillä näkymin CIMO-harjoitteluni alkaa Chilen Temucossa maaliskuun puolivälissä ja Madridin pestini päättyy tammikuun 15 pvä, mikä jättää kaksi kuukautta, jolle keksiä ohjelmaa. Äiti oli tänään puhelimessa kauhuissaan ajatuksesta, että matkustaisin yksin Etelä-Amerikassa puolitoista kuukautta. Omasta mielestäni olisi sulaa hulluutta olla matkustamatta.

Eräs tuttavani, joka on omilla matkoillaan käynyt myös Temucossa, kuvaili paikkaa Chilen Hämeenlinnaksi. Ei sillä, että minulla olisi mitään Hämeenlinnaa vastaan... Mutta jos käännetään asia toisinpäin ja ajatellaan, että chileläinen matkustaisi ensimmäistä kertaa elämässään Eurooppaan ja oleskelisi 3 kuukautta Hämeenlinnassa näkemättä mitään muuta ja palaisi sen jälkeen kotiinsa, eikö se olisi vähän surullista? Äidinkin oli pakko myöntää että olisi.

Anniina

Ps. Matkalla rokotekeskuksesta kotiin näin oivaltavan mielenosoituksen parempien työolojen puolesta. Joukko ihmisiä seisoskeli kadulla, kaikilla yllään yhtenevät t-paidat joissa teksti "Los policías municipales donamos nuestra sangre antes de que nos la chupe Gallardón." Suomeksi kuta kuinkin: "Me Madridin poliisit luovutamme mielummin vertamme kuin annamme kaupunginjohtajan imeä sen meistä." Kun katsoin toiseen suuntaan, näin, että vieressä seisoi verenluovutusbussi.