Quebrada de Humahuaca on, Wikipediaa siteeraten, kapea 155 kilometriä pitkä vuoristolaakso Jujuyn provinssissa. Alueen vuorille on ominaista kerroksittain asettunut väritys, joka muodostui ajan saatossa, silloin kun paikalla vielä oli meri, ja eri tyyppiset mineraalit asettautuivat vuoronperään merenpohjaksi. Quebrada loytyy UNESCOn maailmanperintoluettelosta.
Nyt kai pitaisi olla talvi, mutta täällä päivällä ylitetään hellelukemat, varjossa palelee aina. En tiedä, näinko vuorien heijastuksen näissä pilvissä, jotka lepäsivät Purmamarcan kylän yllä muutama iltapäivä sitten.
Cerro de 7 colores.
Kiemurteleva, 400 metriin paikoitellen nouseva maantie paattyy Iruyan kylaan. Lahdin matkaan Purmamarcasta aamuvarhain, klo 8 bussilla. Vaikka matka on kilometreina vain muutamat hassu sata (jos sitÄkään?), saavuin perille vasta lounasaikaan. Viimeinen paluubussi lähti puolentoista tunnin päästä eikä toinen bussimatka heti perään huvittanut, joten etsin majapaikan parin argentiinalaisen kanssa, ja aloitimme patikkaretken kohti San Isidron kylää. Aurinko ja ohut vuoristoilma hyydyttivät minut kuitenkin ennen kuin ehdimme perille, mutta tärkeintä oli matka, ei määränpää.
Illallisen loihitivat argentiinalaiset, mateella kyyditettyna, eika yöllä palellut, vaikka minulle ei tullut sorteja lämpimämpää varustetta mukaan. Paluubussi lähti klo 6 aamulla, töihin matkaavilla kylälaisillä ja pikku koululaisilla lastattuna.
Tilcaran kylässä sijaitsee uskomaton majatalo/leirintäalue, jossa 15 pesolla (n. 3 euroa) saa sängyn, aamupalan, pyyhkeet ja lämpimän vastaanoton. Iltaisin majapaikan vieraat pistävät grillin kuumaksi ja käristävät lihaa. Mikä sen argentiinalaisempaa kuin 100 % proteiinipitoinen asado...
Nuoren polven reppureissaajia
Tutunoloiset portaat...
Hei! Täällä helteet jatkuvat. Viime yönä heräsimme hirveään ukkosmyrskyyn, oli ruskean pimeää, satoi rankasti ja myrsky taivutti pihan ohuimmat puut melkein vaakatasoon. Oli aika pelottavaa. Nyt ei aurinko paista, mutta ulkona on jo 23,5 lämmintä. Toivottavasti lämpimät säät jatkuvat vielä kun tulet. Mansikka-aika on nyt parhaimmillaan ja mustikatkin alkavat olla kypsiä. Pääset sinäkin mustikkametsään :).
VastaaPoistaNähdään pian! Äiti
Heippa vaan Anniina ja Elina
VastaaPoistaVoisitko Elina kertoa vielä hyvät mustikkapaikat? Naapurin pihalla juoksentelee juuri pupunen ja meillä ovat juuri parsakaalit nupullaan, pupusten herkkuja -pahus.
Toivottavasti Anniina kotimatkasi sujuu hyvinja että täällä on vielä silloinkin lämmintä.
Hei Anniina,tuossa aurinkokuvassa on mystinen tunnelma - minäkin näen vuorten viestit. Ollaan siis läppärin ääressä ja kartalla mökin kammarissa. Ikkunasta näkyvät salaatti"pensaat", on siis kesä!
VastaaPoistaMeillä on myös Tapsan kanssa täällä henkilökohtaiset maailman ihmeiden tölläilyhetket, kun seuraamme Iina Ilonan oppimista. Kyytiä saavat mm. papan työkalupakki ja mumman pyykkikori:)
Rakkain terkuin Manna